torstai 26. syyskuuta 2013

Tunneryöpyt

On jotain niin sekalaisia tunnetiloja, että en voisi kestää niitä yhtään. Jatkuvasti saan olla huolissani ystävistä, läheisistä/perheestä ja etenkin _tyttöystävästäni_! Suojelunhalu iskee jopa kaupungilla, jos joku jonne tai muu vastaava limainen otus tulee ja katsoo tyttöystävääni sillä silmällä. Huolestun, jos hän on kipeänä tai jotain. Mitähän hän minusta mahtaa ajatella? Jos joku tietää Karin sarjan, olen välillä kuin Karinin isä Henry itse Karinia kohtaan. Teen kaikkeni, että pikku kullannuppuni olisi turvassa ja hyvissä voimissa. Uusi cossi-idea vai? Kyllä, haluaisin cossata Henryä teini-ikäisenä, joten lisäänpä senkin cossilistalleni. Cossilistaani koristaa jopa 51 hahmon nimi ja turha luulo jos luulette, että se lista loppuisi hetkeen. Itse ymmärsin sen, kun ensin halusin cossata vain toista kymmentä hahmoa, jotta minulla riittäisi aika ja kaikki muut hommat, mutta sitten saan itkeä verta kun huomaankin, että cossilista kasvaa kasvamistaan.

Viikonloppu menee sunnuntain kohdalla varmaan pohdiskellessa elämän jännittäviä asioita Routalemmen tapaan, kun rakkaani menee Gazen keikalle. Minua se ei oikeastaan haittaa, kunhan vain minulla on mahdollisuus pommittaa joko tekstiviesteillä tai soitella ennen keikkaa ja mahdollisesti vielä tämän kotimatkalla, miten menee, onko hän hengissä jne. Ja kyllä rakkaat lukijat, olen ylihuolehtivainen kummallinen transu otus, joka heti huolestuu, jos omalle rakkaalle käy jotain ja jos en saa olla mukava katsomassa, että kaikki hänellä on ok, niin sitten otan puhelimen ja silloin alkaa välitön pommitus. Otetaan esimerkiksi yhden viikonlopun miitti, mihin hän meni. Saatoin hänet juna-asemalle, palasin takaisin "kotiin" ja hetken päästä ambulanssi kulkee samaan suuntaan mihin tyttöystäväni lähti. Reaktio: "Ei kai se juna nyt jo raiteiltaan lähtenyt?!" En muista mikä oli tyttöystäväni reaktio, mutta mahtoi nauraa ainakin sisäisesti. ^//^'

Joskus vaan tulee mielikuvia niistä hetkistä tai asioista, mitkä haluaisi unohtaa. Jos en ole niiden takia "läsnä" maanpinnalla, yleensä joku tulee huitomaan kättään kasvojeni eteen tai tökkäämään poskeeni, että olenko taas ajatuksissani. Kyllä, olen joskus mietteliäs, mietin usein menneisyyttä, vaikka siihen ei olisi tarvetta, mutta yleensä mietin eniten tulevaisuutta, sillä eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka kävisi kaupassa ja yhtäkkiä kun jonottaisi kassalle, olisikin jo välikohtaus käynnissä. Sellaisia onneksi tapahtuu kuitenkin harvoin.

Postaus saa tällä kertaa jälleen loppunsa näihin viimeisiin lauseisiin. Toivottavasti ymmärsitte mitä tässä postauksessani hain takaa ja yritän toivoa veristen kyynelteni takaa, ettei tämä olisi ollut teille kuin iltasatu ennen kuin menisitte nukkumaan. Seuraavaa postausta odottelemaan! (:


3 kommenttia: